A niinkuin Ann Letters
Tässä on Ann. Hänet potkaistiin juuri ulos Twinbrookin orpokodista. Ihastuttava blondimme oli odottanut tätä hetkeä jo kauan ja kiljahtikin riemusta kuullessaan perinnöstä.
Ja siinä se perintö olikin. Sänky, jääkappi, työtaso, hella, pöytä ja kaksi tuolia, suihku ja pala seinää, johon oli kiinnitetty halpa vessanpönttö. Ann huokaisi raskaasti ja päätti lähteä työnhakuun saadakseen katon päänsä päälle.
Ann kuitenkin harhaantui reitiltään, kun tämä näki mielenosoituksen kaupungin talolla. Hetken vaihtoehtojaan pohdittuaan Ann päätti oikaista puiston läpi ja nauttia hetken raikkaasta ulkoilmasta kaupungin melun ja saasteiden ympäröimässä ruohotilkussa. Ann päätti käydä läpi miesvaihtoehtoja, jotka olivat...
Eh... ei.
Jos nyt vielä katsotaan...
Ann tuijotti tätä... krhm... ilmestystä hetken ja kääntyi sitten tummatukkaisen nuorukaisen suuntaan.
Nuorukainen esittäytyi Jeromeksi ja Annin onneksi, heidän välillään ei ollut kovinkaan paljon kipinöitä tai kemiaa. Jutellessaan Jeromelle Ann tutki miestarjontaa muka vaivihkaa ja saikin aina välillä Jeromelta mulkaisun tai äkeän yskäisyn.
Ei...
"Pystyn parempaankin... " Ann mutisi ja käänsi päätään vielä kerran.
BINGO!! Ann soperteli pikaiset hyvästelyt Jeromelle ja lähti tämän saaliin perään.
Ann asteli lanne keinuen blondin kundin luokse ja kiskoi kasvoilleen sitä flirttaavaa hymyä joka aina komeili romanttisten komedioiden naisten huulilla. "Hei, olen Ann. Tahdotko naimisiin ja lapsia vai onko sinulla vaimo jo?" Ann kysyi heilauttaen nutturaansa saaden juttukumppanin naurahtamaan pehmeästi. "Minä olen Irwin, erittäin hauska tavata. Ei, minulla ei ole lapsia tai vaimoa ja tahdon joskus päästä naimisiin." Irwin hymyili ja sai Annin polvet veteliksi.
Juttu eteni ja Ann sai selville Irwinistä paljonkin tietoja. Hän halusi perheen, oli hyvä, arjen sankari ja toivoton romantikko. Ilta viileni, mutta Irwin ja Ann tunsivat kummaa kuumotusta ihollaan toistensa seurassa. Ja sitten Ann päätti ottaa sen yhden ratkaisevan askeleen.
Ann suuteli Irwiniä ja sai vastakaikua tunteilleen. Samalla hän sai selville viimeisenkin piirteen: loistava suutelija. Ann hymyili punastuen ja sopi Irwinin kanssa tapaavan tämän vielä illalla.
Illalla Irwin kiiruhti rakkaansa luo ja Ann olikin jo odottamassa tonttinsa rajalla. Heti kun rakastavaiset olivat saaneet vaihdettua muutaman suudelman, Ann nielaisi hermostuneena.
"Irwin, tiedän että me ei olla tunnettu kuin vasta muutama tunti, mutta mä en voi olla välittämättä tästä huutavasta rak- "
" TULEN TULEN TULEN TULEN!! "
Ja koska kumpikaan ei tahtonut viettää isoja unelmahäitä, Irwin ja Ann menivät naimsiin todistajinaan vain kuu ja taivaalla paistavat tähdet.
Pariskunta siirtyi heti sisälle juhlimaan toistensa saamista loppuelämänsä ajaksi. Hetken he juttelivat rauhassa...
... kunnes he päättivät juhlia vällyjen alla. Siinä hommassa saivat peitot ja tyynyt kyytiä.
Aamulla Ann päätti kokata - ja kuten kuvasta näette ensimmäinen satsi vohveleita paloi... - kun yhtäkkiä mahassa velloi ja tuli kiire kaulailemaan vessanpyttyä.
Ann ei edes ehtinyt valittamaan huonoa oloaan miehelleen, kun tämä jo juoksi hakemaan töitä palolaitokselta. Irwinin unelma oli aina ollut pelastaa vähintään 30 simiä kuolemalta.
Sinä aikana Ann teki tuttavuutta vessanpytyn kanssa ja kirosi kaikkea maan ja taivaan väliltä maatessaan sikiöasennossa kylmällä kaakelilattialla.
Irwin viihtyi töissään hyvin ja päätti treenata laiskan ystävänsä huippukuntoon. Ilmeisesti ilme kuuluu asiaan.
Irwinin viipyessä palolaitoksella Ann päätti ottaa selville pahan olon syyn ja raskaustestin näyttäessä positiivista päätti Ann jo vaihtaa vaattensa äitiysvaatteisiin. Osaksi ihan vain sen takia että saisi syyllistää Irwiniä hieman. Mies oli kehdannut lähteä töihin eikä ollut mukana kun Ann jännitti raskaustestin tulosta.
Äitiyslomallaan Ann kiinnostui maalaamisesta ja maalaili joka päivä kehittyen roimasti.
Ja koska Irwin sai ylennyksen oli tulevalla äidillä aikaa ja varaa sisustaa tulevan lapsen huone. Sukupuolesta ei ollut tietoa, mutta Ann vain sattui tykkäämään sinisestä...
Annin vertaillessa sävyjä toisiinsa, Irwin työskenteli elättääkseen tulevan imeväisen. Tuleva isukki ei ollut ollenkaan pahoillaan hälytyksen soidessa. Nyt pääsisi vihdoin oikeasti työskentelemään!
Heti töiden päättyttyä Irwin ei mennytkään kotiin tai baariin ystäviensä kanssa. Hän meni vierailemaan vanhan ystävänsä luo. "Hei, onko Jenni kotona?" "On toki! Sinun on pakko olla Irwin... he ovat odottaneet sinua... " "He?" Irwin katsahti puhujaan kauhuissaan. Oliko Jennin kaappimainen isä saanut selville kaksikon seikkailusta? Irwin asteli suoraan sisään ja haukkoi henkeään.
Irwin väisti entisen lemmittynsä halauksen vain vaivoin ja päätti että olisi parasta tehdä se nopeasti. Kuin repäisisi laastarin pois.
"Irwin onko kaikki okei? Miksi sä et halaa mua? Haluatko tietää kumpaa sukupuolta vauva on?" "Onko se minun?" Irwin kauhisteli ja katsoi Jenniä suoraan silmiin. "Jenni, meidän on pakko erota. Mä olen naimisissa ja mun vaimo on raskaana. Se on ihan viimeisillään... " "Oi Irwin! Kositko sä mua?" "Mitä, en! Mulla on oikeasti vaimo! Ja se on raskaana!" Irwin henkäisi terävästi kun Annin antama hälytin tärisi taskussa. "Ja lapsi syntyy nyt!"
Irwin juoksi ulos ja hyppäsi kadulla odottavaan taksiin jättäen nyyhkyttävän Jennin sopertamaan jotain sikamaisista miehistä.
Tuntien jälkeen Ann käveli leveä hymy huulillaan ulos sairaalasta. B niinkuin Bella
